Veranus!
Ystävistäni ensimmäinen,
ensimmäisempi
kuin kolmesataa tuhatta!
Olet siis palannut
nuoruutesi taloon
veljiesi vierelle
vanhan äitisi ääreen.
Tätä parempaa tietoa
ei olisi voinut tulla.
Näen sinut ennallasi.
Kuuntelen tarinoitasi
Espanjan pihoilta
asioita, ihmisiä.
Niin kuin aina ennen
sinulle tulee kaikkea mieleen.
Tartun sinua kaulasta.
Painan suuni suullesi.
Olen kai onnellisin
tuntemani mies.

Verani, omnibus e meis amicis
antistans mihi millibus trecentis,
venistine domum ad tuos penates
fratresque unanimos anumque matrem?
Venisti. O mihi nuntii beati!
Visam te incolumem audiamque Hiberum
narrantem loca, facta, nationes,
ut mos est tuus applicansque collum
iucundum os oculosque suaviabor?
O quantum est hominum beatiorum,
quid me laetius est beatiusve?