Jos ihmisen on sallittu muistaa hyvällä hyviä tekojaan,
jos hän arvelee olleensa uskollinen ystävä,
jos hän ei ole koskaan rikkonut valaa
eikä käyttänyt väärin jumalien nimiä,
silloin on Catulluksella iloja ilottomasta rakkaudesta.
Catullus teki kaiken ihmisenä ihmiselle,
suotta. Miksi, Catullus, kidut vieläkin?
Vakiintuisit, vetäytyisit. jumalat ovat vastaan.
Vaikea lannistaa pitkää rakkautta.
Vaikea on tehtävä tavalla tai toisella.
jumalat jos armahdatte kuolevaa ihmistä,
katsahtakaa minuun. jos olen täyttänyt
teidän tahtonne,
ottakaa minusta pois tämä rutto, joka on turmioni.
Tauti tuli luihini ja vei kaiken iloni.
En enää pyydä, että Lesbia tulisi takaisin,
enkä pyydä mahdotonta, että hän muuttaisi tapansa.
Pyydän vain että parantuisin tästä
mustasta taudista, vanhurskaat jumalat.

Siqua recordanti benefacta priora voluptas
est homini, cum se cogitat esse pium,
nec sanctum violasse fidem, nec foedere nullo
divum ad fallendos numine abusum homines,
multa parata manent in longa aetate, Catulle,
ex hoc ingrato gaudia amore tibi.
Nam quaecumque homines bene cuiquam aut dicere possunt
aut facere, haec a te dictaque factaque sunt.
Omnia quae ingratae perierunt credita menti.
Quare iam te cur amplius excrucies?
Quin tu animo offirmas atque istinc te ipse reducis,
et dis invitis desinis esse miser?
Difficile est longum subito deponere amorem,
difficile est, verum hoc qualubet eficias:
una salus haec est, hoc est tibi pervincendum,
hoc facias, sive id non pote sive pote.
O di, si vestrum est misereri, aut si quibus umquam
extremam iam ipsa in morte tulistis opem,
me miserum aspicite et, si vitam puriter egi,
eripite hanc pestem perniciemque mihi,
quae mihi subrepens imos ut torpor in artus
expulit ex omni pectore laetitias.
Non iam illud quaero, contra me ut diligat illa,
aut, quod non potis est, esse pudica velit:
ipse valere opto et taetrum hunc deponere morbum.
O di, redite mi hoc pro pietate mea.