Lakkaisit toivomasta ihmisiltä hyvää,
lakkaisit toivomasta kiitollisuutta.
Mikään ei kiitä; mikään ei kestä;
hyvyys palaa poroksi; ystävyys ei uusi.
Menneitten tekojen taakka painaa kumaraan.
Tämän Catullus tajusi. Hänellä oli ystävä.

Desine de quoquam quicquam bene velle mereri
aut aliquem fieri posse putare pium.
Omnia sunt ingrata, nihil fecisse benigne
prodest, immo etiam taedet obestque magis;
ut mihi, quem nemo gravius nec acerbius urget,
quam modo qui me unum atque unicum amicum habuit.