Täyshomot Aurelius ja Furius,
puhkaiskaa perseenne niin että tuntuu.
Kuvittelette minua säkeitteni kaltaiseksi,
                        jotka ovat rivoja,
                        joista puuttuu häpy...
Oikea runoilija on tavallansa siveä,
vaikkei se välttämättä näy hänen runoistaan.
                        Ne ovat joskus ruokottomia,
                        säädyllisyyttä vailla
ja voivat vielä innostaa hillittömyyteen,
mutta eivät poikia, vaan miehiä,
joiden takkuiset takamukset
                        eivät vähästä hetkahda.
 
Olette lukeneet tuhannesta suukostani
ja aavistelleet minussa naismaisuutta.
Olette väärässä, täyshomot Aurelius ja Furius,
puhkaiskaa perseenne niin että tuntuu.

Pedicabo ego vos et irrumabo,
Aureli pathice et cinaede Furi,
qui me ex versiculis meis putastis,
quod sunt molliculi, parum pudicum.
Nam castum esse decet pium poetam
ipsum, versiculos nihil necesse est;
qui tum denique habent salem ac leporem,
si sunt molliculi ac parum pudici,
et quod pruriat incitare possunt,
non dico pueris, sed his pilosis
qui duros nequeunt movere lumbos.
Vos, quod milia multa basiorum
legistis, male me marem putatis?
Pedicabo ego vos et irrumabo.