Oi kotikaupunki Verona, silta
jolla tanssitaan! Vanhan pienen sillan
arkut uhkaavat vajota liejuun,
 
ja te puhutte parannustöistä.
 
Tehkää uusi silta. Viettäkää
vaikka minkälaisia menoja,
ja minä saan nauraa, veronalaiset.
Siellä on eräs kansalainen, joka saisi pudota
vanhalta sillalta naamalleen liejuun
pahimpaan kohtaan, jossa muta kuplii
ja löyhkää syvältä.
 
Hän on täydellinen typerys, ymmärryksessä yhtä
kaksivuotiaan kanssa, joka tuutii isän sylissä.
 
Hänen vaimonsa on nuori ja kukoistaa kuin kevät,
ihana nähdä kuin sävähtävä kauris,
ja tyttö saa pelehtiä mielensä mukaan,
vaikka häntä pitäisi varjella kuin kypsiä rypäleitä.
 
Aviomies ei pane tikkua ristiin,
vaan makaa ja möllöttää pökkelönä,
ei tiedä mitään, ei tunne eikä näe.
 
Hänen tyhmyytenså on sitä luokkaa,
ettei hän tiedä, onko hän oikein hengissäkään.
 
Hänet olisi työnnettävä perusparannustyönä
sillalta jokeen. Siinä olisi
kaksi vetelää vastakkain. Saisimme tietää,
heräisikö hän silloinkaan horroksestaan,
vai takertuisiko tahmea mieli tahmeaan liejuun
niin kuin kavio takertuu pehmeään saveen.

O Colonia, quae cupis ponte ludere longo,
et salire paratum habes, sed vereris inepta
crura ponticuli axulis stantis in redivivis,
ne supinus eat cavaque in palude recumbat:
sic tibi bonus ex tua pons libidine fiat,
in quo vel Salisubsali sacra suscipiantur,
munus hoc mihi maximi da, Colonia, risus.
Quendam municipem meum de tuo volo ponte
ire praecipitem in lutum per caputque pedesque,
verum totius ut lacus putidaeque paludis
lividissima maximeque est profunda vorago.
Insulsissimus est homo, nec sapit pueri instar
bimuli tremula patris dormientis in ulna.
cui cum sit viridissimo nupta flore puella
et puella tenellulo delicatior haedo,
adseruanda nigerrimis diligentius vuis,
ludere hanc sinit ut lubet, nec pili facit uni,
nec se sublevat ex sua parte, sed velut alnus
in fossa Liguri iacet suppernata securi,
tantundem omnia sentiens quam si nulla sit usquam;
talis iste meus stupor nil videt, nihil audit,
ipse qui sit, utrum sit an non sit, id quoque nescit.
Nunc eum volo de tuo ponte mittere pronum,
si pote stolidum repente excitare veternum,
et supinum animum in gravi derelinquere caeno,
ferream ut soleam tenaci in voragine mula.