Ellen sinua rakastaisi, suloinen CaIvus,
ellen sinua rakastaisi enemmän kuin silmiäni,
suuttuisin lahjakirjaasi niin kuin Vatiniukseen.
 
Mitä olen tehnyt? Mitä olen sanonut,
kun rankaiset minua tällaisilla lyyrikoilla?
Nakertakoon rutto klienttisi, joka
on toimittanut sinulle tällaista roskaa.
 
Minusta tuntuu, että tämän kirjan takana
voisi olla Sulla, runotaidon opettaja.
Silloin ei ole aihetta olla sinulle pahana.
Tyrkytät vain kaveriasi ja teet siinä parhaasi.
Kirja on hyvin valmistettu ja sen sisältö on roskaa.
 
Miten sait päähäsi lähettää kirjan juhlapyhiksi?
Et sinä tästä näin vähällä pääse.
Kukonlaulun aikaan olen kirjakaupassa
ja pengon esiin Caesiuksen, Aquiniuksen, Suffenuksen
ja kaikki muut myrkylliset tekeleet.
Lähetän ne sinulle. Maksan velkani korkojen kanssa.
 
Katoa täältä. Tauti syököön kirjantuojan jalat.
Sukupolven syöpäläinen. Hävettävä lyyrikko.

Ni te plus oculis meis amarem,
iucundissime Calve, munere isto
odissem te odio Vatiniano:
nam quid feci ego quidve sum locutus,
cur me tot male perderes poetis?
Isti di mala multa dent clienti,
qui tantum tibi misit impiorum.
Quod si, ut suspicor, hoc novum ac repertum
munus dat tibi Sulla litterator,
non est mi male, sed bene ac beate,
quod non dispereunt tui labores.
Di magni, horribilem et sacrum libellum!
Quem tu scilicet ad tuum Catullum
misti, continuo ut die periret,
Saturnalibus, optimo dierum!
Non non hoc tibi, false, sic abibit.
Nam si luxerit ad librariorum
curram scrinia, Caesios, Aquinos,
Suffenum, omnia colligam venena.
Ac te his suppliciis remunerabor.
Vos hinc interea valete abite
illuc, unde malum pedem attulistis,
saecli incommoda, pessimi poetae.