Rufus, ystävänä yhtä tyhjän kanssa,
onnettomuus ja tuho.
Luikertelit sydämeeni,
luikertelit sisääni ja söit minulta onnen.
Veit kaiken. Myrkytit elämäni,
ystävä kuin rutto.

Rufe, mihi frustra ac nequiquam credite amice
(frustra? immo magno cum pretio atque malo),
sicine subrepsti mi, atque intestina perurens
ei misero eripuisti omnia nostra bona?
eripuisti, heu heu nostrae crudele venenum
vitae, heu heu nostrae pestis amicitiae.