Kerran sanoit Lesbia, että on vain Catullus, jonka rinnalla jumala on varjo.
Rakastin sinua enkä vain kuin naista: kuin isä perhettään, omia lapsiaan.
Nyt tunnen sinut, ja vaikka palan rajummin, elämä löyhkää surkeuttaan.
Tätä et tajua? Loukkaus pakottaa rakastamaan enemmän, pahaa tahtomaan pahemmin.

Dicebas quondam solum te nosse Catullum,
Lesbia, nec prae me velle tenere Iouem.
dilexi tum te non tantum ut vulgus amicam,
sed pater ut gnatos diligit et generos.
nunc te cognovi: quare etsi impensius uror,
multo mi tamen es vilior et levior.
qui potis est, inquis? quod amantem iniuria talis
cogit amare magis, sed bene velle minus.