Maapaikkani on Sabiniaa tai Tiburia.
Ne jotka haluavat olla minulle mieliksi,
sanovat Tiburia,
ne jotka eivät halua, vannovat että se on Sabiniaa.
Mutta olkoon siis jompaa tai sitten kumpaa,
olin onnekseni lepäämässä maalla
ja parantumassa yskästä, jonka sain
ripulista, jonka sain syömällä kuin sika.
Havittelin Sestianukselta päivälliskutsua
ja siksi suostuin lukemaan hänen puheensa
Antiuksen jutussa.
Puhe oli terveydelle vahingollinen.
Sain nuhan ja yskän ja kuumetta
enkä parantunut ennen kuin maapaikassani
lepäämällä ja nokkoshauteilla.
 
Tervehdyttyäni kiitän sinua, maapaikkani, ettet pannut
pahaksesi, vaikka kävin vieraissa.
Lupaan että jos Sestianus lähettää toiste
haitallisia puheitaan, joiden vedossa vilustuu,
torjun tarjouksen. Sellaisesta kärsivät
vatsa ja keuhkot.

O funde noster seu Sabine seu Tiburs
(nam te esse Tiburtem autumant, quibus non est
cordi Catullum laedere; at quibus cordi est,
quovis Sabinum pignore esse contendunt),
sed seu Sabine sive verius Tiburs,
fui libenter in tua suburbana
villa, malamque pectore expuli tussim,
non inmerenti quam mihi meus venter,
dum sumptuosas appeto, dedit, cenas.
Nam, Sestianus dum volo esse conuiua,
orationem in Antium petitorem
plenam veneni et pestilentiae legi.
Hic me gravedo frigida et frequens tussis
quassait usque, dum in tuum sinum fugi,
et me recuravi otioque et urtica.
Quare refectus maximas tibi grates
ago, meum quod non es ulta peccatum.
Nec deprecor iam, si nefaria scripta
Sesti recepso, quin gravedinem et tussim
non mihi, sed ipsi Sestio ferat frigus,
qui tunc vocat me, cum malum librum legi.