Kulta Ipsitilla,
käskisit käymään,
iloni ja aarteeni ja rikkauteni.
Sitten kun tulen,
jätä ovi rakoselle
äläkä saa päähäsi
juosta kaupungille.
Odota huoneessa
yhdeksää yhdyntää
peräjälkeen taukoamatta.
Taidankin lähteä tästä liikkeelle heti.
On vittumaista makailla,
kun kyrpä seisoo kuin mikäkin tanko.

Amabo, mea dulcis Ipsitilla,
meae deliciae, mei lepores,
iube ad te veniam meridiatum.
Et si iusseris, illud adiuvato,
ne quis liminis obseret tabellam,
neu tibi lubeat foras abire,
sed domi maneas paresque nobis
novem continuas fututiones.
Verum si quid ages, statim iubeto:
nam pransus iaceo et satur supinus
pertundo tunicamque palliumque.