Sirmio, saarten kaunein.
Sirmio, saarten silmä
ja heleät niemet
lempeissä vesissä
suurissa vesissä.
 
Ilo palata terveenä, terävänä Thyniasta,
Bithyniasta.
Rakastavan silmällä on loistosi vaikea tajuta.
Ei ajatusta onnellisempaa
kuin liuottaa
huolista mieli
rasituksista raajat
asettua alttiiksi omalle vuoteelleen
oman katon alla.
Sen muisto asui rinnassa kauan, kauan.
 
Jo yksi tuokio tekee hyväksi kaiken.
Sirmio, naisen suloisuudella
iloisesti toistat
Gardajärven liplattavan hyrskeen
ja nauru soi Catulluksen talossa
iskien loistavan kaiun.

Paene insularum, Sirmio, Insularumque
ocelle, quascumque in liquentibus stagnis
marique vasto fert uterque neptunus,
quam te libenter quamque laetus inviso,
vix mi ipse credens Thyniam atque Bithynos
liquisse campos et videre te in tuto.
O quid solutis est beatius curis,
cum mens onus reponit, ac peregrino
labore fessi venimus larem ad nostrum,
desideratoque acquiescimus lecto?
Hoc est quod unum est pro laboribus tantis.
Salve, o venusta Sirmio, atque ero gaude
gaudente; vosque, o Lydiae lacus undae,
ridete quidquid est dome cachinnorum.