Alfenus kiittämätön,
rikot ystävän uskollisuutta
etkä kai tunne lainkaan sääliä minua kohtaan,
koska et emmi hylätä, pettää, jättää?
Ovatko tuollaiset teot taivaisten mieleen?
Sinä et välitä. jään yksin onnettomuuteni kanssa.
Keneen voi luottaa, kehen uskoa?
Sait minut siirtämään sieluni itsellesi,
antautumaan rakkaudelle, luottamaan tunteen lujuuteen.
Nyt vedät itsesi pois, nyt sinä päästät
puheet ja teot tuuliin ja pilviin.
Itse voit unohtaa. jumalat eivät unohda.
Tule se päivä, että kaikki palaa mieleesi.

Alfene immemor atque unanimis false sodalibus,
iam te nil miseret, dure, tui dulcis amiculi?
iam me prodere, iam non dubitas fallere, perfide?
nec facta impia fallacum hominum caelicolis placent.
quae tu neglegis ac me miserum deseris in malis.
eheu quid faciant, dic, homines cuiue habeant fidem?
certe tute iubebas animam tradere, inique, me
inducens in amorem, quasi tuta omnia mi forent.
idem nunc retrahis te ac tua dicta omnia factaque
uentos irrita ferre ac nebulas aereas sinis.
si tu oblitus es, at di meminerunt, meminit Fides,
quae te ut paeniteat postmodo facti faciet tui.