Ystävä Furius,
jolla ei ole rahaa eikä orjia,
ei sontakärpäsiä komerossa,
ei hämähäkkejä,
ei kotilieden lämmittävää valkeaa,
vaan anoppi ja isä,
joiden vahvat hampaat
tekevät selvää mistä tahansa:
kengistä ja nauloista.
Ylistä onneasi –
isäsi, hänen luiseva puolisonsa,
sinä itse, teidän terveydessänne ei ole vikaa.
Ruuansulatus pelaa.
Ette pelkää tulta, vettä, varkaita,
varakkaan ihmisen
keskeisiä pelkoja.
(Kuka teiltä varastaisi?)
Luunne ovat paahtaneet
kosteuden puutteessa
helle, nälkä, pakkanen.
Mitä vielä tahtoisitte?
Hiki, räkä, sylki
ovat vieraita teille.
Tässä lyö puhtaus puhtaudelle kättä.
Takapuoli toimii
kuin suolasirotin, 
kokonaista kymmenen kertaa vuodessa
tuottaa kuin kiviä
tai pieniä herneitä.
Niitä jos leipoo sormiensa välissä,
ei ole pelkoa, että haju tarttuu.
Olet onnen poika Furius,
sitä älä unohda.
Kun olet saarnassa minulta 
ne sata sestertiusta,
unohda ne.
Sinulla on nytkin
enemmän kuin tarpeeksi, -
jos ymmärrät yskän.

Furi, cui neque servus est neque arca
nec cimex neque araneus neque ignis,
verum est et pater et noverca, quorum
dentes vel silicem comesse possunt,
est pulcre tibi cum tuo parente
et cum coniuge lignea parentis.
Nec mirum: bene nam valetis omnes,
pulcre concoquitis, nihil timetis,
non incendia, non graves ruinas,
non facta impia, non dolos veneni,
non casus alios periculorum.
Atque corpora sicciora cornu
aut siquid magis aridum est habetis
sole et frigore et esuritione.
Quare non tibi sit bene ac beate?
A te sudor abest, abest saliva,
mucusque et mala pituita nasi.
Hanc ad munditiem adde mundiorem,
quod culus tibi purior salillo est,
nec toto decies cacas in anno;
atque id durius est faba et lapillis.
Quod tu si manibus teras fricesque,
non umquam digitum inquinare posses
haec tu commoda tam beata, Furi,
noli spernere nec putare parui,
et sestertia quae soles precari
centum desine: nam sat es beatus.