Aurelius on nälänhädän isä,
on ollut, on ja oleva on.
 
Haluat himotella Juventuksen kanssa.
Hän kuuluu minulle. Sinä pidät peliäsi
salaa ja julkisesti Juventuksen kanssa.
Et jätä ainuttakaan konstia kokeilematta.
Turhaan. Puno juoniasi, jätkä.
Niistän sinulta nenän.
Ellet olisi nälässä,
en puhuisi mitään.
Nyt käy luonnolle nimenomaan se,
että poikakin saa pitää vesipaastoa.
 
Lopeta hyvällä niin kauan kuin voit,
tai lopetat pahalla, perse kainalossa.

Aureli, pater esuritionum,
non harum modo, sed quot aut fuerunt
aut sunt aut aliis erunt in annis,
pedicare cupis meos amores.
Nec clam: nam simul es, iocaris una,
haerens ad latus omnia experiris.
Frustra: nam insidias mihi instruentemtangam
te prior irrumatione.
Atque id si faceres satur, tacerem:
nunc ipsum id doleo, quod esurire
me me puer et sitire discet.
Quare desine, dum licet pudico,
ne finem facias, sed irrumatus.