Furius, Aurelius, Catulluksen kumppanit!
Jos kerran joutuisin äärimmäiseen Intiaan,
jossa lyö rantaan
                                    valtava meri,
osakseni koituisi arabien pehmeys,
minua kohti kiitäisivät parthialaisten nuolet;
jos suistun suistoon
seitsenkielisen Niilin,
tai käyn kiipeämään korkeita Alppeja
kuin hyväkin Caesar Gallien Reinille;
jos joudun näkemään
perimmäiset britannit -
kaikissa tilanteissa, joita
kohtalo pitää varalla,
ette kai te koskaan jättäisi minua?
Viekää Lesbialle ikävä viesti.
Eläköön ja viihtyköön huorimusten kanssa,
joita on kerralla kolmesataa,
joita hän silti ei rakasta yhtään,
vaan imee heistä nesteet pellolle.
 
Ja ettei hän muistaisi
mennyttä tunnetta,
sillä se putosi
hänen tahdostaan,
putosi kuin kukka,
laitimmainen kukka,
jonka viikate viilsi.

Furi et Aureli comites Catulli,
sive in extremos penetrabit Indos,
litus ut longe resonante Eoa
tunditur unda,
sive in Hyrcanos Arabesue molles,
seu Sagas sagittiferosue Parthos,
sive quae septemgeminus colorat
aequora Nilus,
sive trans altas gradietur Alpes,
Caesaris visens monimenta magni,
Gallicum Rhenum horribile aequor ulti-
mosque Britannos,
omnia haec, quaecumque feret voluntas
caelitum, temptare simul parati,
pauca nuntiate meae puellae
non bona dicta.
cum suis vivat valeatque moechis,
quos simul complexa tenet trecentos,
nullum amans vere, sed identidem omnium
ilia rumpens;
nec meum respectet, ut ante, amorem,
qui illius culpa cecidit uelut prati
ultimi flos, praetereunte postquam
tactus aratro est.